kaikki on silmää niin hymyilevää.
Lakritsista tehty ne on, samoin suu.
Kukapa siinä on muu!
Hei, se on lumiukko tietenkin,
päässä on musta hattu kuhmuisin.
Luuta on kädessä ja arvatkaa, se miksi naurahtaa.
Kunhan vain ensi yönä nousee kuu,
silloin taas kummallista tapahtuu,
kun lumiukot lähitienoiden
saa voimat taikojen.
Piiriin kuusien alle suuri kulkue käy,
mutta katselijalle ei niitä koskaan näy.
Vaikka et tanssia sä nähdä voi,
kuulla voit ehkä kuinka laulu soi.
kun piirileikki lumiukkojen käy alla kuusien.
Paisteessa hopeaisen kuutamon
ukkojen lakuhymy kirkas on,
taas kotipihalla ne aamuisin on niin kuin ennenkin.
Juhlista kertoisi ei mikään muu
mutta kun joku liikaa innostuu,
silloin se nurinnarin kupsahtaa ja siinä olla saa.
Lumiukkosi armaan jos näät kallistuneen,
tiedät kyllä sen varmaan vain hiukan tanssineen.
Nosta se aamusella pystyyn, hei!
kun omin voimin ukko pääse ei,
niin ehkä ensi yönä sinutkin se pyytää tansseihin.
Tämä ei näköjään ollutkaan vielä täällä.
Taija kertoi pitävänsä lumiukoista, joten tein hänelle joululauluvaihdon Reino Markkulan lumiukkolaulua mukaillen (hiili muutettu lakritsiksi). Pikkutyynyssä laulelee lumiukkojen kuoro, hopean värisellä piparkakkumuotilla voi tehdä pipareita ja Kouvolan lakritsilla Taija saa nätin hiili/lakuhymyn itselleen :) Lakritsit eivät erotu kovin hyvin tuosta kuvasta. Lumiukkopistelyn malli on The World of Cross Stitching -lehdestä (marraskuu 2005).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti